Heipä hei taas, rakkaat lukijani! Edellisestä kirjoituksestani onkin jo jonkin aikaa, joten on korkea aika jakaa taas filosofiaani kanssanne. MINUN piti kertoa teille Klonkusta, rakkaasta pienestä ystävästäni, mutta se keskeytyi Harrydalfin synnytyksen johdosta. Niin, nyt kun Harrydalf tuli puheeksi, hänelle ja poikasille kuuluu erittäin hyvää. Osa poikasista on jo luovutettu uusiin koteihin. Osan taas ajattelin pitää itselläni. Esimerkiks madonpuolikas The Chosen Onedalf pysyy minulla ellei joku tietty tarjoa hänestä tuplahintaa. Tästä tulkin mieleen, että voisin haastatella itse Harrydalfia!
Täytyy tottakai löytää Harrydalf ensin.
Hmm ei vielä jälkeäkään Harrydalfista. Hänen puhelimeensakaan ei saa yhteyttä.
MINÄ: Hei Gandalfdalf, oletko nähnyt Harrydalfia?
Gandalfdalf: Harrydalf karkasi!
MINÄ: Anteeksi kuinka?
Gandalfdalf: Harrydalf karkasi!
MINÄ: Anteeksi nyt en kyllä saa selvää. (Saatana fletkumadot..) Harry! Tule tulkkaamaan!
Harry: .. Mitä?
MINÄ: En saa selvää Gandalfdalfin puheesta.
Harry: Hm, aivan. Fletkumatojen ollessa tuossa iässä niiden puheesta on melkeimpä vielä vaikea saada selvää kuin täysikasvuisen fletkumadon puheesta. Ja on ylipäätään ihme että fletkumadot puhuvat ylipäätään si..
Gandalfdalf: HARRYDALF KARKASI MINUN ISÄNI KANSSA!
MINÄ & Harry: Siis MITÄ!
MINÄ: Meidän täytyy löytää Harrydalf ja pentujen isä! Haluan nähdä hänet, haluan tietää kuka hän on!
Harry: ..Mutta eikös Harrydalf ollut isä...?
Klonkku jääköön taas ensikertaan! Nyt on löydettävä Harrydalf ja pentujen isä!! Hei hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti